Carita Sarvanko on toiminut salibandytapahtumien vapaaehtoisena jo vuodesta 2012 alkaen. Tutuimpia tehtäviä ovat erotuomarien hostaaminen ja heidän oppaanaan toimiminen. Myös toimitsijatehtävä ovat tuttuja.
– Yksi parhaimmista muistoistani on naisten MM-kisat Tampereella vuonna 2015. Kisarupeama oli raskas, mutta erittäin antoisa. Päivät olivat pitkiä, ja olin useimmiten ensimmäisenä hallilla ja poistuin sieltä myös viimeisten joukossa, kun erotuomarien palaveri oli ohi. Kisojen aikana opin kuitenkin paljon erotuomaritoiminnasta ja ison tapahtuman järjestämisestä, muistelee Carita.
Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille Caritalla on muutama vinkki jaettavaksi.
– Englanninkielentaito on iso plussa, mutta riippuu tehtävästä, onko se välttämätöntä. Auttamisenhalu, oma-aloitteellisuus, positiivisuus, ongelmanratkaisukyky; näillä pääsee jo pitkälle. Riippuu paljon tehtävästä, millaisia taitoja vaaditaan. Minulla tehtävät ovat alkaneet jo ennen kisoja, kun olen ollut yhteydessä tuomareihin sekä käynyt tiimin kanssa läpi kisapaikkoja sekä aikatauluja ja suunnitellut oheistoimintaa tuomareille. Itse tapahtumien ajan päivät ovat pitkiä ja venymistä vaaditaan, että jaksaa koko pitkän kisarupeaman. Tehtävät muuttuvat ja kaikkea yllättävää saattaa tulla vastaan. Olenpa joskus pessyt erotuomareiden vaatteita kesken kisarupeaman, kun pesulassa oli ruuhkaa. Pitää olla valmis tekemään kaikkea mitä eteen tulee ja nauttia joka hetkestä, summaa Carita omia kokemuksiaan.
Parhaat muistot ja opit vapaaehtoistehtävistä syntyvät muiden ihmisten kautta. Uusien ystävien löytyminen, vanhojen tapaaminen ja uuden oppiminen ovat parhaita asioita, kun lähtee mukaan vapaaehtoistoimintaan.
– Kannustan hakemaan rohkeasti mukaan. Tehtäviä löytyy monenlaisia, eikä kaikkiin tarvitse sitoutua kokopäiväisesti. Alkuun voi aloittaa pienesti ja jos innostuu niin tulla seuraavalla kerralla enemmän mukaan oman kiinnostuksen mukaan. Tämä kyllä vie mennessään, Carita lopettaa.